maanantai 22. marraskuuta 2010

VINYYLI ELÄÄ JA VOI HYVIN

Kuka muistaa sen ajan kun miehet sumuttivat aerosoli pullolla lakkaa hiuksiinsa punaiset huulet törröllään? Ei silloin vielä tiedetty suihkepullojen vaikutuksesta maailman ilmastoon. Kuka muistaa sen ajan kun olkatoppaukset olivat muotia? Sonny Crocketin ja Rico Tubbsin toppaukset olivat niin isot, että niillä olisi saanut jos jonkinlaisen huumekuninkaan tuupattua tajuttomaksi Miamin rannoilla. Kuka muistaa vaalean huulipunan, runsaan huulikiillon, solarium rusketuksen ja jupit? Minä muistan! Mutta minä muistan muutakin tuolta ajalta, nimittäin yhden hienoimmista musiikkiteollisuuden dinosauruksista: nimittäin LP-LEVYT eli VINYYLIT!

Tuli viikonloppu ja ajattelin klikata lauantai aamuna Spotify kuvaketta, kuten niin monta kertaa aiemmin, sillä joka musamiehellä on Spotify Premium. Jostain syystä silmäni osuivat tietokoneen allaolevaan Thorens TD 316 vinyylisoittimeen ja pirut kävivät mielessäni. Muistin, että vinyylini ovat yläkerran huoneessa, josta tyttäreni Oona oli jo lennähtänyt maailmalle. Kömmin yläkertaan ja aloitin varovasti ja varman päälle: Grace Jones - Slave to the rhythm, Mike Oldfield - Platinium, Classix Nouveaux - Night People ja Roxy Music - Avalon. Ah, nuo isot levyn kannet ja oikeat kuvat ja vinyylin tuoksu. Alakertaan levysoittimen ääreen pääsin nopeammin kuin yläkertaan.

Yamahan vahvistin päälle, valitse phono, käännä volumea reilusti isommalle, levysoitin vasemmalle nopeudelle 33 ja laske neula. Muistatteko sen äänen, sen ensimmäisen rahinan? SKRATS SKRATS ja Grace aloittaa "Work all Day"! Tuli sellainen olo, että joskus pitää hioa kaikki maalit huonekaluista pois ja aloittaa alusta. Ympyrä on sulkeutunut. Kuinka pehmeä ja aito soundi, valitettavasti täysin toista kuin Spotify "Hei minä kuulun täältä kaukaa ja ilman bassoa" soundi. Edes vinyylin jatkuva puolten kääntäminen ei ärsyttänyt, miten se on joskus voinut ärsyttää?

80-luvulle kuului mikroaaltouuni, NMT-autopuhelin, VHS-videonauhuri, korvalappusterot ja vinyylisoitin. Mikroaaltouuni näistä on jäänyt meille nykyihmiselle elämään. Minä nostaisin vinyylisoittimen ja vinyylit takaisin elämään. Yllättäkää vaimonne ja kaivakaa vanhat Rainbowt, Sagat, Bob Marleyt, Abbat ja Boney ämmät esille yhdessä sen Asan soittimen kanssa. Sitten yhdessä vaimokullan kanssa voitte valita nostalgialle paikan olohuoneestanne ja alkaa nauttimaan. Takaan, että ette tule pettymään.

perjantai 12. marraskuuta 2010

SAMANLAISET ISÄT

Isä pelasi pesäpalloa, myös minusta tuli pesäpalloilija. Isä otti koppeja kiinni kakkoskopparina, minä olin kolmospuolen koppari.Isän hihaan laitettiin numero kaksi, myös minä olin numero kaksi sisäpelissä. Isä oli hyvä lyömään vaihtolyöntejä, minäkin olin vaihtolyöjä.

Isä sanoo usein ensin ei, mutta heti perään kyllä. Myös minä toimin usein samalla tavalla. Isä puhuu asiat suoraan, myös minä olen suorapuheinen.Isällä on väärät sääret ja polvivaivoja, myös minulla on väärät sääret ja polvivaivoja. Isä puhuu usein nenäänsä korostaakseen asiaansa, myös minä olen nenäpuhumisen korostaja.

Pojat muistuttavat isiään hyvässä ja pahassa. Minulla on hyvä isä. Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isälle!