Junior Boys - Kanadan lahja electronicalle

Lähtökohtaisesti Helsingissä ei ole mitään hyvää...tai korjataan sen verran, että Tavastia ja Keltainen Jäänsärkijä pelastavat tämän Etelä-Suomen helmen eli Helsingin. Nyt kolmanneksi pelastajaksi saapui 16.11 Junior boys Kanadasta, tuo electronican, syntikka popin, minimalismin tai ihanminkätahansalokeroinnin duo. Tavastiassa on jotain maagista, jos siellä pääsee käymään riittävän harvoin. Olen aina ihmetellyt, että kuinka bändit voivat kuulostaa hyvältä Tavastialla, vaikka akustiikan ei pitäisi toimia. Taitaa olla tuo maagisuus....

Jeremy Greenspan ja Johnny Dark (täytyy olla kavereiden oikeat nimet) heittivät yhden parhaimmista keikoista, mitä olen pitkään aikaan kuullut ja nähnyt. Ilahduttavaa oli, että lavalla oli oikea rumpali, joka kuulosti koneelta. Äijä soitti todella tarkasti ja rummut oli miksattu hienolla konesoundilla kuulostamaan koneelta. Laulaja Jeremy Greenspan omaa niin hienovaraisesti omalaatuisen äänen, että jos bändiä ei tunnista alkutahtien soundista, niin viimeistään silloin kun Greenspan avaa suunsa.

Keikalla kuultiin paljon materiaalia uudelta "It´s all true" (kuva yllä) levyltä, mutta myös hienoja vanhoja "hittejä" makusteltiin. Biisit olivat sopivan tuikierilaisesti miksattu alkuperäisiin verrattuna ja miesten itseironinen huumori teki keikasta vielä nautittavamman. Olivat kuulemma seuraavaksi menossa Moskovaan keikalle johonkin kellarimaiseen katakombiin ja epäilivät että huonosti käy. Kolmas keikka (Dark tiesi, Greenspan ei) bändin elinkaaren aikana Suomessa ja varmasti menen neljännelle keikalle.

1001 albumia ja Spotify

"1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran elämässään" on kirja ja spotify on musiikkikirjasto. Robert Dimery on toimittaja, joka on tehnyt populääri musiikin merkkiteoksen, jota ilman ei ihminen pärjää. Kirja on jokaisen musadiggarin aarreaitta. Jos tätä teosta ei ole sinulla kirjahyllyssäsi, niin et voi kutsua itseäsi musamieheksi.

Kaikki alkaa oikeastaan jo kirjan kannesta. Voisiko olla parempaa valintaa kirjankanneksi kuin David Bowien - Low albumi. Yksi vinyyliaikakauden parhaista levynkansista, jonka kaikki tunnistavat. Tiesittekö, että Bowie itse pitää low´ta tänään yhtenä uransa kirkkaimmista huipuista? Samalle kannalle asettuivat ne kuulijat, jotka oliva vuonna 2002 paikalla kun Bowie esitti albumin kokonaisuudessaan Lontoon Royal Festival Hallissa. (Yksi mainio esimerkki kirjasta löytyvistä tiedonjyväsistä).

War - The world is ghetto. Täysin outo bändi, josta en ollut koskaan kuullut. The world is ghetto oli eniten myyty levy vuonna 1973. Marvin Gaye - What´s going on. Kuinka voi olla seksikäs ja hymyilevä kun samaan aikaan kantaa koko maailman murhetta harteillaan? Niin ja mullistamalla samalla koko soulmusiikin. Toisin sanoen: olemalla Marvin Gaye. Kraftwerk - Autobahn. Albumi oli listamenestys molemmin puolin Atlantia ja siitä tuli avantgardistisen pop-minimalismin virstanpylväs. Ralf Hutter kommentoi asiaa vuonna 2003: "Laitoimme Autobahnille perusmelodioita, autojen ja äänitorvien ja erivireisten moottorien ääniä. Jousituksen ja rengaspaineen säätöä, jyrinää asvaltilla,tasaista soundia jonka pyörät tuottavat lipuessaan päällysteeseen maalattujen raitojen välissä. Se on äänirunoutta ja myös hyvin dynaamista. Autobahn on elokuvataidetta korville.

Yllä olevassa kappaleessa on muutamia lainattuja lauseita kirjasta. Avaa Spotify, ota kirja esiin ja sukella musiikin syövereihin. Takaan, että tämä kirja jättää jälkensä sinuun. Minä löysin uudestaan Frankie goes to hollywoodin, 10 CC:n, David Bowien aiemman tuotannon ja Funkadelicin.