Kerron teille uranaisesta, joka joulun lähystyessä on saanut päähänsä, että tänä jouluna pääkaupunkiseudulla vietetään vanhanajan kunnon mummonjoulu. Juhla vietetään ruuhka Suomessa, koska tänä jouluna ei jaksa lähteä ajamaan anopin kotiin Tohmajärvelle, jossa anoppirukka yksin taas vartoo vieraitaan. Uranaiselle tämä ajatus pälkähti päähän, kun hän lämmitti lapsilleen Emmille ja Eerolle Saarioisten valmisruokaa raskaan työpäivän jälkeen. Korkokengät painoivat vielä jaloissa, mies makasi laiskana sohvalla (oli kyllä lähdössä pelaamaan miesporukan kanssa salibandyä, ehkä yhdelle oluelle sen jälkeen) ja lapset riitelivät perinteiseen tapaan Tapiolan ahtaassa kaksiossa. Tänä jouluna kaikki on toisin, vietetään oikein mummonmakuinen joulu. Tehdään itse laatikot, kalat ja paistetaan kinkku.
On 23.12 ja lantut, porkkanat, kinkku ja kalat on hommattu. Lantut ja porkkanat ovat ruotsalaisia, koska suomalaisia ei enää kaupassa ollut. Kinkku on tuotettu Tanskasta, koska suomalaiset kinkut olivat loppu. Kala on rahdattu Hollannista asti, mistä lienee tullut sinne. Hollantilaisethan ostavat aina vähän halvemmalla ja sitten myyvät kalliimmalla. Kinkku ei ehdi sulamaan, koska sen pitäisi sulata vähintään kolme vuorokautta jääkaapissa. Lantut ja porkkanat ovat nahistuneita, josko olisivat liian kauan olleet Transpointin terminaalissa Turussa ennen lähtöä Tapiolan lähikauppaan. Kala hieman tuoksahtaa, mutta syöväthän ruotsalaisetkin hapansilakoita.
Laiska salibandy mies, hieman rapuloissaan, kuorii lanttuja ja porkkanoita. Kinkku on jo uunissa ja pahimmat homeitiöt on kalasta kuorittu pois. Kyllä tämä tästä luonnistuu ja onnistuu. Netistä löytyy ohje: Aino mummum perinteiset laatikot. Seurataan ohjeita ja tehdään ruotsalaisista raaka-aineista anopin makuista suomalaista ruokaa. Lähiruokaa se on tämäkin, onhan Ruotsi Suomen lähinaapuri ja oli uranainen syönyt viime keväänä ruotsalaisia mansikoitakin. Laatikot valmistuvat ja silakka seisoo jo purkissaan. Vielä kinkku yön yli uunissa ja aamulla se on valmis. Aattona sitten yhdessä joulupöytään. Laiska salibandy mies, uranainen, Emmi ja Eero yhdessä nauttivat jouluaterian. Lapset kysyvät: "Äiti, miksi tämä maistuu kummalliselta?"
perjantai 17. joulukuuta 2010
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Maailman parhaat piparit
Olen kokeillut vaikka minkälaisia piparkakku ohjeita, mutta nyt löytyi se oikea. Kauneus on katsojan silmissä, mutta jos pidät mureista, paksuista ja sopivan joululta maistuvista pipareista, niin allaoleva ohje on sinun. Ohjeen mukaan valmistettaessa saat aikaan 5 pellillistä joulun herkkuja.
Seijan paremmat pepparit
400 g voita (oikeaa, mieluiten Toholammin meijerin)
4 dl sokeria
3 munaa
11 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 pussi piparkakkumaustetta (valmis sekoitus)
1 dl siirappia
3 tl soodaa
Vatkaa voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi, vatkainta kannattaa surrata kauan, jotta vaahto on todella valkoista. Lisää munat yksitellen, huomio yksitellen, jotta vaahdon rakenne säilyy. Seuraaksi siirappi, jonka sekaan on sekoitettu sooda. Viimeiseksi kuivat aineet sekoitettuna. Paista 220 astetta 10 minuuttia. Piparit kannattaa kaulita paksuksi, eikä sellaisiksi paperinohuiksi.
Tässä ohjeessa on myös se hyvä puoli, että taikinan tarvitsee vetäytyä vain 2 tuntia jääkaapissa, joten kaikille teille kiireisille ihmisille tämä ohje sopii kuin heinähanko olkikasaan. Ja muistakaa: joulun tunnelma syntyy hätäilystä, stressistä, kaikkien nurkkien siivouksesta ja lähimmäisille tiuskimisesta. Rauhaisaa joulun odotusta peppareiden tuoksussa!
Seijan paremmat pepparit
400 g voita (oikeaa, mieluiten Toholammin meijerin)
4 dl sokeria
3 munaa
11 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 pussi piparkakkumaustetta (valmis sekoitus)
1 dl siirappia
3 tl soodaa
Vatkaa voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi, vatkainta kannattaa surrata kauan, jotta vaahto on todella valkoista. Lisää munat yksitellen, huomio yksitellen, jotta vaahdon rakenne säilyy. Seuraaksi siirappi, jonka sekaan on sekoitettu sooda. Viimeiseksi kuivat aineet sekoitettuna. Paista 220 astetta 10 minuuttia. Piparit kannattaa kaulita paksuksi, eikä sellaisiksi paperinohuiksi.
Tässä ohjeessa on myös se hyvä puoli, että taikinan tarvitsee vetäytyä vain 2 tuntia jääkaapissa, joten kaikille teille kiireisille ihmisille tämä ohje sopii kuin heinähanko olkikasaan. Ja muistakaa: joulun tunnelma syntyy hätäilystä, stressistä, kaikkien nurkkien siivouksesta ja lähimmäisille tiuskimisesta. Rauhaisaa joulun odotusta peppareiden tuoksussa!
maanantai 22. marraskuuta 2010
VINYYLI ELÄÄ JA VOI HYVIN
Kuka muistaa sen ajan kun miehet sumuttivat aerosoli pullolla lakkaa hiuksiinsa punaiset huulet törröllään? Ei silloin vielä tiedetty suihkepullojen vaikutuksesta maailman ilmastoon. Kuka muistaa sen ajan kun olkatoppaukset olivat muotia? Sonny Crocketin ja Rico Tubbsin toppaukset olivat niin isot, että niillä olisi saanut jos jonkinlaisen huumekuninkaan tuupattua tajuttomaksi Miamin rannoilla. Kuka muistaa vaalean huulipunan, runsaan huulikiillon, solarium rusketuksen ja jupit? Minä muistan! Mutta minä muistan muutakin tuolta ajalta, nimittäin yhden hienoimmista musiikkiteollisuuden dinosauruksista: nimittäin LP-LEVYT eli VINYYLIT!
Tuli viikonloppu ja ajattelin klikata lauantai aamuna Spotify kuvaketta, kuten niin monta kertaa aiemmin, sillä joka musamiehellä on Spotify Premium. Jostain syystä silmäni osuivat tietokoneen allaolevaan Thorens TD 316 vinyylisoittimeen ja pirut kävivät mielessäni. Muistin, että vinyylini ovat yläkerran huoneessa, josta tyttäreni Oona oli jo lennähtänyt maailmalle. Kömmin yläkertaan ja aloitin varovasti ja varman päälle: Grace Jones - Slave to the rhythm, Mike Oldfield - Platinium, Classix Nouveaux - Night People ja Roxy Music - Avalon. Ah, nuo isot levyn kannet ja oikeat kuvat ja vinyylin tuoksu. Alakertaan levysoittimen ääreen pääsin nopeammin kuin yläkertaan.
Yamahan vahvistin päälle, valitse phono, käännä volumea reilusti isommalle, levysoitin vasemmalle nopeudelle 33 ja laske neula. Muistatteko sen äänen, sen ensimmäisen rahinan? SKRATS SKRATS ja Grace aloittaa "Work all Day"! Tuli sellainen olo, että joskus pitää hioa kaikki maalit huonekaluista pois ja aloittaa alusta. Ympyrä on sulkeutunut. Kuinka pehmeä ja aito soundi, valitettavasti täysin toista kuin Spotify "Hei minä kuulun täältä kaukaa ja ilman bassoa" soundi. Edes vinyylin jatkuva puolten kääntäminen ei ärsyttänyt, miten se on joskus voinut ärsyttää?
80-luvulle kuului mikroaaltouuni, NMT-autopuhelin, VHS-videonauhuri, korvalappusterot ja vinyylisoitin. Mikroaaltouuni näistä on jäänyt meille nykyihmiselle elämään. Minä nostaisin vinyylisoittimen ja vinyylit takaisin elämään. Yllättäkää vaimonne ja kaivakaa vanhat Rainbowt, Sagat, Bob Marleyt, Abbat ja Boney ämmät esille yhdessä sen Asan soittimen kanssa. Sitten yhdessä vaimokullan kanssa voitte valita nostalgialle paikan olohuoneestanne ja alkaa nauttimaan. Takaan, että ette tule pettymään.
Tuli viikonloppu ja ajattelin klikata lauantai aamuna Spotify kuvaketta, kuten niin monta kertaa aiemmin, sillä joka musamiehellä on Spotify Premium. Jostain syystä silmäni osuivat tietokoneen allaolevaan Thorens TD 316 vinyylisoittimeen ja pirut kävivät mielessäni. Muistin, että vinyylini ovat yläkerran huoneessa, josta tyttäreni Oona oli jo lennähtänyt maailmalle. Kömmin yläkertaan ja aloitin varovasti ja varman päälle: Grace Jones - Slave to the rhythm, Mike Oldfield - Platinium, Classix Nouveaux - Night People ja Roxy Music - Avalon. Ah, nuo isot levyn kannet ja oikeat kuvat ja vinyylin tuoksu. Alakertaan levysoittimen ääreen pääsin nopeammin kuin yläkertaan.
Yamahan vahvistin päälle, valitse phono, käännä volumea reilusti isommalle, levysoitin vasemmalle nopeudelle 33 ja laske neula. Muistatteko sen äänen, sen ensimmäisen rahinan? SKRATS SKRATS ja Grace aloittaa "Work all Day"! Tuli sellainen olo, että joskus pitää hioa kaikki maalit huonekaluista pois ja aloittaa alusta. Ympyrä on sulkeutunut. Kuinka pehmeä ja aito soundi, valitettavasti täysin toista kuin Spotify "Hei minä kuulun täältä kaukaa ja ilman bassoa" soundi. Edes vinyylin jatkuva puolten kääntäminen ei ärsyttänyt, miten se on joskus voinut ärsyttää?
80-luvulle kuului mikroaaltouuni, NMT-autopuhelin, VHS-videonauhuri, korvalappusterot ja vinyylisoitin. Mikroaaltouuni näistä on jäänyt meille nykyihmiselle elämään. Minä nostaisin vinyylisoittimen ja vinyylit takaisin elämään. Yllättäkää vaimonne ja kaivakaa vanhat Rainbowt, Sagat, Bob Marleyt, Abbat ja Boney ämmät esille yhdessä sen Asan soittimen kanssa. Sitten yhdessä vaimokullan kanssa voitte valita nostalgialle paikan olohuoneestanne ja alkaa nauttimaan. Takaan, että ette tule pettymään.
perjantai 12. marraskuuta 2010
SAMANLAISET ISÄT
Isä pelasi pesäpalloa, myös minusta tuli pesäpalloilija. Isä otti koppeja kiinni kakkoskopparina, minä olin kolmospuolen koppari.Isän hihaan laitettiin numero kaksi, myös minä olin numero kaksi sisäpelissä. Isä oli hyvä lyömään vaihtolyöntejä, minäkin olin vaihtolyöjä.
Isä sanoo usein ensin ei, mutta heti perään kyllä. Myös minä toimin usein samalla tavalla. Isä puhuu asiat suoraan, myös minä olen suorapuheinen.Isällä on väärät sääret ja polvivaivoja, myös minulla on väärät sääret ja polvivaivoja. Isä puhuu usein nenäänsä korostaakseen asiaansa, myös minä olen nenäpuhumisen korostaja.
Pojat muistuttavat isiään hyvässä ja pahassa. Minulla on hyvä isä. Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isälle!
Isä sanoo usein ensin ei, mutta heti perään kyllä. Myös minä toimin usein samalla tavalla. Isä puhuu asiat suoraan, myös minä olen suorapuheinen.Isällä on väärät sääret ja polvivaivoja, myös minulla on väärät sääret ja polvivaivoja. Isä puhuu usein nenäänsä korostaakseen asiaansa, myös minä olen nenäpuhumisen korostaja.
Pojat muistuttavat isiään hyvässä ja pahassa. Minulla on hyvä isä. Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isälle!
torstai 16. syyskuuta 2010
BODY COMPACT, BODY BALANCE JA BODY JAM
”Lähden body compactiin!” huutaa ihanaiseni naiseni minulle yläkertaan. Voin hyvin kuvitella kuinka vaimoni vetäisi ihonmyötäiset mustat Niken trikoot ylleen ja lähtee kohti tuota naisten jumppien nirvanaa. Olen kuullut erilaisia nimiä, jotka kaikki liittyvät jumppiin ja naisiin. En nyt muista niitä kirveelläkään, mutta sukellan internetin ihmeelliseen maailmaan ja MIEHET, lupaan ottaa selvää mitä jumppasaleilla oikeasti tapahtuu!
Body Combat on 60 minuuttia kestävä tunti, jossa yhdistellään tekniikoita erilaisista itsepuolustuslajeista. Tunti koostuu erilaisista sarjoista, jotka kestävät aina yhden vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan kappaleen verran. Sykettä nostetaan myös ottamalla nopeita askelsarjoja eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle. Kädet ovat jatkuvasti mukana sarjoissa. Säännöllisen tunneille osallistumisen kehittää erityisesti keskivartalon, jalkojen ja ylävartalon lihaksia.
Miehinen selitys Body Combaktille = Tämä on perinteinen jumppa, johon hyvä markkinamies on keksinyt uuden nimen. Mukaan on otettu myös musiikki, joka tekee tunnista miellyttävämmän. Jumppaa voidaan toki nimittää myös body combaktiksi, ei siinä mitään, mutta tämä on perinteistä jumppaa nopeilla askelsarjoilla. Vaihtamalla liikkeistä toiseen voimme kehittää keskivartalon, jalkojen ja ylävartalon lihaksia. Siis jumppaa!
Body Balancessa on hyvin paljon joogaan pohjautuvia liikkeitä, liikeradat ovat laajempia ja tehdään harjoituksia niille heikoille lihaksille ja venytyksiä kireille lihaksille, siitä se ryhti paranee ja lihastasapaino korjaantuu. Paljain jaloin tehtävät liikkeet ovat aerobiciin verrattuna huomattavasti rauhallisempia, siksi ne sopivat myös raskaana oleville. Notkeuden ja ryhdikkyyden ohella myös lihaskunto paranee. Haastaville liikkeille on aina helpompi vaihtoehto – näin siis jokainen saa päättää mikä tuntuu sopivimmalta.
Miehinen selitys Body Balancelle = Tämä on perinteisen jumpan jälkeen suoritettava venyttely, johon hyvä markkinamies on keksinyt uuden nimen. Tehdään venytyksiä kireille lihaksille, jotta aamulla ei olisi niin kipeä. Jumpan jälkeen on mukava ottaa sukat pois jalasta, koska valkoisten urheilusukkien pohjat ovat ikävän näköiset venytellessä. Jos satut olemaan kankea, niin haastavat liikkeet voit jättää tekemättä. Näin jokainen voi päättää mitä jättää tekemättä, jotta ei venyisi yli.
Body Jam. Miltä kuulostaisi jumppatunti, jossa pääsee tanssimaan sydämensä kyllyydestä eri tansseja, ja jossa hiki takuuvarmasti virtaa? Body jam on tanssillinen tunti eli tunnin konsepti on tanssia, mutta tanssiin yhdistetään myös kuntoilua. Eli esimerkiksi hip hopia, funkia, lattaritansseja, karibialaista fiilistä, diskotanssia ja jazztanssia yhdistettynä reippaaseen kuntoiluun.Voi lisätä esimerkiksi hyppyjä tai käsiä tai vartalon liikettä vähän enemmän mukaan. Mutta tunnille on helppo tulla, koska tuntikonsepti uusiutuu kolmen kuukauden välein, joten sama ohjelma ja sama rakenne säilyy niin pitkän ajan.
Miehinen selitys Body Jamille = Tämä on perinteisen jumpan yksi olomuoto, johon hyvä markkinamies on keksinyt uuden nimen. Kun Body combaktissa on otettu mukaan musiikki, nyt on ymmärretty ottaa monta musiikkia. Levyt pesään ja random päälle. Saadaan monipuolista, jumppaan sopivaa musiikkia, jonka tahti kiihtyy pikkuhiljaa loppua kohti. Jumppaan kuuluu monenlaisia hyppyjä, on syväkyykkyhyppyjä, on jalalta toiselle hyppyjä ja päkiähyppyjä. Tuntikonsepti miesten jumpilla pysyy samana koko vuoden, joten voit aloittaa myös kesken kauden ja olet jo seuraavalla kerralla kivasti mukana.
Olen aidosti sitä mieltä, että naisten aivot ovat kähäräisemmät kuin meidän miesten taas ei. Me miehet olemme valitettavan putkiaivosia ja yksioikoisia, paitsi insinöörit. Voisin jopa kuvitella insinöörin nauttivan, kun hän body tjämää muiden insinöörien kanssa hien virratessa valtoimenaan heidän lapsen pehmeitä käsivarsia pitkin. Tässä ovat lopuksi vastaukset meitä miehiä askarruttaneisiin kysymyksiin: Body Combact = Jumppa, Body Balance = Jumpan jälkeinen venyttely ilman valkoisia urheilusukkia ja Body Jam = Jumppa monella musiikilla.
Body Combat on 60 minuuttia kestävä tunti, jossa yhdistellään tekniikoita erilaisista itsepuolustuslajeista. Tunti koostuu erilaisista sarjoista, jotka kestävät aina yhden vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan kappaleen verran. Sykettä nostetaan myös ottamalla nopeita askelsarjoja eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle. Kädet ovat jatkuvasti mukana sarjoissa. Säännöllisen tunneille osallistumisen kehittää erityisesti keskivartalon, jalkojen ja ylävartalon lihaksia.
Miehinen selitys Body Combaktille = Tämä on perinteinen jumppa, johon hyvä markkinamies on keksinyt uuden nimen. Mukaan on otettu myös musiikki, joka tekee tunnista miellyttävämmän. Jumppaa voidaan toki nimittää myös body combaktiksi, ei siinä mitään, mutta tämä on perinteistä jumppaa nopeilla askelsarjoilla. Vaihtamalla liikkeistä toiseen voimme kehittää keskivartalon, jalkojen ja ylävartalon lihaksia. Siis jumppaa!
Body Balancessa on hyvin paljon joogaan pohjautuvia liikkeitä, liikeradat ovat laajempia ja tehdään harjoituksia niille heikoille lihaksille ja venytyksiä kireille lihaksille, siitä se ryhti paranee ja lihastasapaino korjaantuu. Paljain jaloin tehtävät liikkeet ovat aerobiciin verrattuna huomattavasti rauhallisempia, siksi ne sopivat myös raskaana oleville. Notkeuden ja ryhdikkyyden ohella myös lihaskunto paranee. Haastaville liikkeille on aina helpompi vaihtoehto – näin siis jokainen saa päättää mikä tuntuu sopivimmalta.
Miehinen selitys Body Balancelle = Tämä on perinteisen jumpan jälkeen suoritettava venyttely, johon hyvä markkinamies on keksinyt uuden nimen. Tehdään venytyksiä kireille lihaksille, jotta aamulla ei olisi niin kipeä. Jumpan jälkeen on mukava ottaa sukat pois jalasta, koska valkoisten urheilusukkien pohjat ovat ikävän näköiset venytellessä. Jos satut olemaan kankea, niin haastavat liikkeet voit jättää tekemättä. Näin jokainen voi päättää mitä jättää tekemättä, jotta ei venyisi yli.
Body Jam. Miltä kuulostaisi jumppatunti, jossa pääsee tanssimaan sydämensä kyllyydestä eri tansseja, ja jossa hiki takuuvarmasti virtaa? Body jam on tanssillinen tunti eli tunnin konsepti on tanssia, mutta tanssiin yhdistetään myös kuntoilua. Eli esimerkiksi hip hopia, funkia, lattaritansseja, karibialaista fiilistä, diskotanssia ja jazztanssia yhdistettynä reippaaseen kuntoiluun.Voi lisätä esimerkiksi hyppyjä tai käsiä tai vartalon liikettä vähän enemmän mukaan. Mutta tunnille on helppo tulla, koska tuntikonsepti uusiutuu kolmen kuukauden välein, joten sama ohjelma ja sama rakenne säilyy niin pitkän ajan.
Miehinen selitys Body Jamille = Tämä on perinteisen jumpan yksi olomuoto, johon hyvä markkinamies on keksinyt uuden nimen. Kun Body combaktissa on otettu mukaan musiikki, nyt on ymmärretty ottaa monta musiikkia. Levyt pesään ja random päälle. Saadaan monipuolista, jumppaan sopivaa musiikkia, jonka tahti kiihtyy pikkuhiljaa loppua kohti. Jumppaan kuuluu monenlaisia hyppyjä, on syväkyykkyhyppyjä, on jalalta toiselle hyppyjä ja päkiähyppyjä. Tuntikonsepti miesten jumpilla pysyy samana koko vuoden, joten voit aloittaa myös kesken kauden ja olet jo seuraavalla kerralla kivasti mukana.
Olen aidosti sitä mieltä, että naisten aivot ovat kähäräisemmät kuin meidän miesten taas ei. Me miehet olemme valitettavan putkiaivosia ja yksioikoisia, paitsi insinöörit. Voisin jopa kuvitella insinöörin nauttivan, kun hän body tjämää muiden insinöörien kanssa hien virratessa valtoimenaan heidän lapsen pehmeitä käsivarsia pitkin. Tässä ovat lopuksi vastaukset meitä miehiä askarruttaneisiin kysymyksiin: Body Combact = Jumppa, Body Balance = Jumpan jälkeinen venyttely ilman valkoisia urheilusukkia ja Body Jam = Jumppa monella musiikilla.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
MIES, KALJUUS JA SEKSIKKYYS
Nyt ovat mediaseksikkäät median edustajat alkaneet kyselemään miehen kaljun perään? Onko kalju miehellä seksikäs? Tämäntyylisiä kyselyitä on ollut tarve tuottaa julkisuuteen ja useampien lehtien palstoilla on kyseisestä aiheesta kirjoiteltu. Iltasanomien kyselyn mukaan 44 % vastaajista vastaa kyllä ja 39 % vastaa ei. Oikeasti hyvät ihmiset mitä väliä? Samaan hengenvetoon voitaisiin järjestää kysely naisten polvista. Ovatko naisten polvet seksikkäät? Varmaan suuri yleisö on sitä mieltä, että kyllä ja sekaan mahtuu myös vastustajia. Maailmasta löytyy varmasti myös miehiä, joilla naisten polvet saavat aikaan erektion ja kiihottumisen tilan.
Miehen päälaki on yksi ruumiinosa muiden ruumiinosien joukossa. Toisilla päälaelta löytyy tiivis ja turpea turpeikko, toisilla hiukset harottavat, toisilla on 20 cm leveä maantienväyläinen keskijakaus, toisilla risuaitaa siellä täällä ja toisilla kiiltävä kalju. Mielestäni kaljun seksikkyys on suoraan verrannollinen muiden ajatuksiin seksikkyydestä. Joku saa värinöitä kaljusta, joku saa värinöitä kaljun muodosta, jonkun mielestä pitkät mustat kiharat ovat ainoa oikea malli ja jollakulla kaikki saa värisemään, myös kalju. Kaljuus on enemmänkin ominaisuus, jolle ei voi mitään. Jos perheasiat ovat kunnossa, ei ole väliä oletko kalju vai ei. Ja edelleen mitä väliä? Kunhan tuohon yllä olevaan kirjoitin oman mielipiteeni.
Mielestäni seuraava seksikkyyden aiheen pitäisi olla peruukin eli keinotukan eli tupeen. Onko tupeeta pitävä mies seksikäs? Mietitään yhdessä miestä ja hänelle keinotukkaa. Voidaan palata barokin ajan valkoiseen peruukkiin ja jos sellaisen lyö päähänsä peittääkseen kaljunsa, niin oletko seksikäs vai ainoastaan omalaatuinen? Onko mielestäsi erään tunnetun suomalaisen poliitikon tupee seksikäs vai ei? Kaikki nämä yllä olevat kysymykset täyttävät vain palstatilaan ei muuta, mutta yhden asian lupaan. En koskaan ala kasvattamaan sivuhiuksia kolme metriä pitkiksi, jotta voisin kammata ne kaljua päälakeani peittämään. Minusta loppuun on aiheellista kysyä: Onko Immo Kuutsa seksikäs?
Miehen päälaki on yksi ruumiinosa muiden ruumiinosien joukossa. Toisilla päälaelta löytyy tiivis ja turpea turpeikko, toisilla hiukset harottavat, toisilla on 20 cm leveä maantienväyläinen keskijakaus, toisilla risuaitaa siellä täällä ja toisilla kiiltävä kalju. Mielestäni kaljun seksikkyys on suoraan verrannollinen muiden ajatuksiin seksikkyydestä. Joku saa värinöitä kaljusta, joku saa värinöitä kaljun muodosta, jonkun mielestä pitkät mustat kiharat ovat ainoa oikea malli ja jollakulla kaikki saa värisemään, myös kalju. Kaljuus on enemmänkin ominaisuus, jolle ei voi mitään. Jos perheasiat ovat kunnossa, ei ole väliä oletko kalju vai ei. Ja edelleen mitä väliä? Kunhan tuohon yllä olevaan kirjoitin oman mielipiteeni.
Mielestäni seuraava seksikkyyden aiheen pitäisi olla peruukin eli keinotukan eli tupeen. Onko tupeeta pitävä mies seksikäs? Mietitään yhdessä miestä ja hänelle keinotukkaa. Voidaan palata barokin ajan valkoiseen peruukkiin ja jos sellaisen lyö päähänsä peittääkseen kaljunsa, niin oletko seksikäs vai ainoastaan omalaatuinen? Onko mielestäsi erään tunnetun suomalaisen poliitikon tupee seksikäs vai ei? Kaikki nämä yllä olevat kysymykset täyttävät vain palstatilaan ei muuta, mutta yhden asian lupaan. En koskaan ala kasvattamaan sivuhiuksia kolme metriä pitkiksi, jotta voisin kammata ne kaljua päälakeani peittämään. Minusta loppuun on aiheellista kysyä: Onko Immo Kuutsa seksikäs?
maanantai 23. elokuuta 2010
ULTRAVOX – MIES, KITARA JA SYNA
Meitä oli ahtautunut minun lisäkseni 300 muuta Turun Caribia areenalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä katsomaan U2:n keikka Helsingin olympiastadionilla 52.000 muun kanssa, mutta tällä kertaa Ultravox vei voiton. Ultravox – Return to Eden 2 oli meille konemusan 80-lukulaisille niin iso tapahtuma, että kakkaa on vieläkin pikkuisen housuissa. Ennen konserttia seisoin pienellä korokkeella, jotta näkisin lavan paremmin. Katseeni kiersi ihmisissä, enkä voinut olla huomaamatta yleisön ikäjakaumaa. Mihin katosi 30 vuotta? Enkö olekaan niin nuorekkaan näköinen kuin kuvittelen olevani? Onko 80-luvusta todellakin jo niin kauan? Muistan elävästi, kuinka Junkalantiellä Kannuksessa omassa huoneessani Ultravox toi lohtua nuoren miehenalun elämään. Tuijottaessani tumman lilaa makuuhuoneeni seinää, Midge Ure sai aikaan sen, että elämä tuntui valoisammalta ja vanhempani siedettäviltä.
Midge Ure, Billie Currie, Chris Cross ja Warren Cann heittivät ikimuistoisen keikan, joka sai varmaan Junkalantien seinän muuttumaan valkoiseksi. Röyhelökaulukset olivat vaihtuneet pikkusiistiin pikkutakkiin, kalju kiilsi siinä kohtaa missä oli hiusten paikka ja miehet olivat mainiosti vanhentuneet. Mikään näistä edellä mainituista ei vaikuttanut siihen tosiasiaan, että äijät olivat freesissä iskussa. Ei vaivannut että Billie Currie oli jokaisen biisin jälkeen etusormi pystyssä. Ei vaivannut että Midge Ure heitti kitaraa lonkalle yhden tuhat kertaa. Eivät vaivanneet miesten maneerit, sillä keikka oli aivan loistava. Mr. X loi tunnelman, jossa jopa Kraftwerk jäi toiseksi, Visions in Blue jytäsi täysillä ja Vienna on yksinkertaisuudessaan yksi universaalin komeimmista biiseistä. Valot, äänet, 80-luku, miehet ja soundi olivat yhtä.
Musiikki on muistoja ja musiikkiin liittyviä tapahtumia. On mieletöntä nähdä teiniajan idolit 30 vuoden jälkeen livenä ja huomata, että Billie Currie on melkoinen showmies. Mies otti välillä esiin viulun ja päästeli viululla kuin konsanaan Konsta Jylhä tai Lauri Tähkän Johanna Koivu, etusormi pystyssä tietenkin. Hitit seurasivat toisiaan ja meno oli hillitöntä. Ultravox – Return to Eden 2 oli yksi parhaista musiikkikokemuksista koskaan. Mies, kitara ja syna eivät kuole koskaan.
Midge Ure, Billie Currie, Chris Cross ja Warren Cann heittivät ikimuistoisen keikan, joka sai varmaan Junkalantien seinän muuttumaan valkoiseksi. Röyhelökaulukset olivat vaihtuneet pikkusiistiin pikkutakkiin, kalju kiilsi siinä kohtaa missä oli hiusten paikka ja miehet olivat mainiosti vanhentuneet. Mikään näistä edellä mainituista ei vaikuttanut siihen tosiasiaan, että äijät olivat freesissä iskussa. Ei vaivannut että Billie Currie oli jokaisen biisin jälkeen etusormi pystyssä. Ei vaivannut että Midge Ure heitti kitaraa lonkalle yhden tuhat kertaa. Eivät vaivanneet miesten maneerit, sillä keikka oli aivan loistava. Mr. X loi tunnelman, jossa jopa Kraftwerk jäi toiseksi, Visions in Blue jytäsi täysillä ja Vienna on yksinkertaisuudessaan yksi universaalin komeimmista biiseistä. Valot, äänet, 80-luku, miehet ja soundi olivat yhtä.
Musiikki on muistoja ja musiikkiin liittyviä tapahtumia. On mieletöntä nähdä teiniajan idolit 30 vuoden jälkeen livenä ja huomata, että Billie Currie on melkoinen showmies. Mies otti välillä esiin viulun ja päästeli viululla kuin konsanaan Konsta Jylhä tai Lauri Tähkän Johanna Koivu, etusormi pystyssä tietenkin. Hitit seurasivat toisiaan ja meno oli hillitöntä. Ultravox – Return to Eden 2 oli yksi parhaista musiikkikokemuksista koskaan. Mies, kitara ja syna eivät kuole koskaan.
maanantai 2. elokuuta 2010
Kreeta - Tuulten armoilla 2
Kreeta – tuo tuulten pieksemä ja karun kaunis, jossa kaoottinen kaaos on alati valloillaan. Meidät toivottavat tervetulleeksi 30 miljoonaa oliivipuuta, tuuliset rannat, oliiviöljy (jonka kaikkivoipaisuus on joskus huvittavaa) ja peruutuspeileissä roikkuvat rukousnauhat. Kreeta muuttuu hitaasti, jos olleenkaan. Kylän miehet tapaavat edelleen kahviloissa, kaikkea vastustetaan ihan vain vastustamisen vuoksi ja liikennesäännöt ovat edelleen vain sääntöjä joita ei tarvitse noudattaa. Vuokraamme siis auton, tutustumme Kreetaan hieman tarkemmin ja yritämme löytää täydellisen mousakan.
päivä 1. Hotellimme sijaitsee Plataniaksen kylässä noin 300 metriä rannasta, joten oli luonnollista viettää ensimmäinen iltapäivä lähirannalla. Aallot löivät rantaan rytmikkäästi ja loma tuntui lomalta heti alkuun. Jostain syystä meiltä ei kerätty rantatuolivuokraa ja ajattelimme tämän tavan häipyneen kauaksi kaukaisuuteen. Myöhemmin kyllä saimme maksaa rantatuolivuokria, joten tämä taisi olla vuokraajan harha-askel. Illalla suunnistimme Old Village ravintolaan yläkylässä, jossa oli todella kaunis näköala alhaalle kaupunkiin. Valitettavasti näkymä oli ainut iloinen asia tässä ravintolassa, joten Old Village *, jossa yksi * tulee kauniista näköalasta. Täydellisen mousakan metsästys jatkuu edelleen.
päivä 2. Hyundai Getz on auto, jonka moottori hurisee. Huandai Getz on vuokraajan sanoja lainaten: ”you know, just a normal car, normal brakes, normal tires and normal steering wheel.” Tuon normaalimpaa autoa ei taida olla koko Kreetalla, joten ajattelimme että kiihtyvyys on myös normaalia. Ajamme National roadin viertä vanhaa valtaväylää kauniiden kylien halki kohti Vrisses kylää, jossa on maailman paras jogurtti. Kokeilkaa paikallista hunajaa ja jogurttia, ette tule pettymään. Iltapäivän vietämme Georgiopoliksen rannalla, jossa lähteistä pulppuavaa vettä sekoittuu rantaveteen. Lähdevesi on niin kylmää, että se kirpaisee jalkapohjia.
Ilta on varattu jalkapallolle: Espanja kohtaa Hollannin MM-kisojen loppuottelussa. Suuntaamme askeleemme kohti vanhaa kylää, jossa Dimitris pitää Horiatiko tavernaa. Pöytä, josta on vapaa näkökenttä otteluun, järjestyy vaivatta. Ruoka on maittavaa kreetalaista kotiruokaa, tunnelma välitön ja ottelu hieno. Kreetalainen vieraanvaraisuus näyttää parhaita puoliaan: viini talonpuolesta, laskulla ei kiirettä, talon väki liittyy seuraan ja kaikki tuntuvat olevan yhtä suurta perhettä. Horiatiko ****, Espanja – Hollanti 1 – 0.
päivä 3. Getz kohti Marathia, joka sijaitsee Suda lahden pohjukassa. Ranta on kreikkalaisten suosiossa ja todella mukava pieni idyllinen paikka. Luulimme olevamme ainoat suomalaiset, kunnes näimme ”hullut päivät” muovikassit ja kuulimme tutun kielen. Tuona päivänä tuulenvire oli kaukainen muisto, joten viilentävässä merivedessä tuli käytyä ahkeraan. Meriveden jälkeen tietenkin lisäsit aurinkorasvaa, jonka jälkeen menit meriveteen ja jonka jälkeen lisäsit aurinkorasvaa, mutta kyllä joskus on mukava vain olla lämpimässä tekemättä mitään. Vaimon mielestä loma alkoi tuntua lomalta, koska jalassa olivat Crocsit, niin kuin muillakin suomalaisilla turisteilla. Lisäksi illaksi ei oikein jaksanut meikata, koska oli lomalla. Oli siis normaalia lomatunnelmaa ja turhista hötkyilyistä luopumista, meikata ehtii kotonakin. Ilta Tartufo ravintolassa, jota tutut olivat suositelleet. Ravintolan ruoka todella maittavaa, mutta yleisilme liian steriili ja tarjoilijat liian kiireisiä. Tartufo ***, josta kaikki kolme *** maittavasta ruuasta.
päivä 4. Edellisellä lomareissulla ihastuimme länsirannikolla oleviin Falasarnan rantoihin. Ihan kuten Marathissa näiltä rannoilta ei onneksi löydy englantilaisia turisteja, jotka pilaisivat tökeröllä käytöksellään myös muiden lomailun, vaan lähinnä kreikkalaisia turisteja. Onneksemme tuulet olivat lännestä ja huikeat aallot löivät rantaan. Meressä pulikointi aallokossa on aivan toista kuin Vaasalandian aaltokoneessa. Täällä housut täyttyvät hiekasta ja muutamaan otteeseen aallot heittivät meidät rantaan asti. Illallisen söimme Horiatikon naapurissa, tavernassa nimeltä Roka***. *** on perussetti: ihan maukas kotiruoka ja palvelu asiallista.
päivä 5. Aikainen herätys aamulla ja meitä kutsui vienolla äänellään Imbrosin rotko. Halusimme nähdä Kreetan jylhiä maisemia, emmekä viettää vaellusta tuhannen muun turistin kanssa Samariassa. Kaiken kaikkiaan patikointi kesti noin 2 tuntia reippaalla kävelyvauhdilla, kengät kannattaa olla hyvät, sillä maasto on todella kivikkoista. Noin puolessa välissä on mainio vesipullojen täyttöpaikka ja ambulanssi. Ambulanssin virkaa hoitaa harmaan komea aasi, joka on varmasti paras kulkuväline tämmöiseen maastoon. Rotkon reitti on noin 7 kilometriä pitkä ja aina välillä perhoset pölähtävät kauniisti kulkijoiden ohitse. Reitti päättyy Komitadesin kylään, josta saat taksin takaisin omalle autollesi. Taksikyytiä varten kannattaa varata paljon käsivoimia tai ainakin vähintään nahkahanskat. Taksin virkaa toimittaa avolava Toyota, jonka lavalle on rakennettu istuimet ja alumiiniset kehikot. Käsivoimilla saat pidettyä itsesi kyydissä, sillä tämä taksikuski ei paljon höllää kurveissa, nahkahanskat auttavat saamaan pitävän otteen. Jos ehdit kaikelta pelkäämiseltä kyydissä katsella maisemia, niin ne ovat upeat. Retken jälkeen rempseää päälle ja illallinen Platanos*** ravintolassa, jossa kaikki toimi perinteisen hyvin. Asia ruoka ja asia palvelu.
päivä 6. Tätä päivää odotimme. Jokaisen ihmisen on edes kerran elämässään ajettava Kreetan vuoristojen yli etelärannikolle ja Elafoniksen rannoille. Paikka on sanoinkuvaamattoman kaunis. Turkoosi vesi, vitivalkoinen hiekka ja kirpeän kylmä vesi. Rannalla tuulee ja olo on kaikkea muuta kuin tukala. On neliökilometreittäin kahlattavaa vettä, johon on mukava välillä pulahtaa. Tätä paikkaa ei voi kylliksi kehua, sanat loppuvat. Käykää hyvät ihmiset täällä ja nauttikaa luonnon kauneudesta!
Saimme paikallisilta vinkin Stalos kylässä sijaitsevasta tavernasta, jota pitää yliopiston professori poikansa kanssa. Mathias **** taverna ansaitsee kehunsa. Mathiaksen vaimo kasvattaa kaiken tavernassa tarjottavan ruuan paitsi lihan asuntonsa takapihalla. Kävimme katsomassa kurkku-, tomaatti- ja oliiviviljelmiä terassilta ja saimme oppitunnin oliiviöljyn käytöstä. Meitä kädestä pitäen neuvottiin, kuinka vaaleaa kovakuorista leipää kuuluu syödä: aluksi noin desi oliiviöljyä leivälle, puristetaan ja lisätään toinen desi oliiviöljyä ja lopuksi kourallinen suolaa. Sitten leipää ääntä kohti ja kannattaa unohtaa terveydenhoitajan vinkit mahdollisesta nousevasta kolesterolista. Mahtava maku! Tavernaa voimme suositella lämpimästi ja kylässä näytti olevan myös muita mukavan näköisiä paikkoja.
päivä 7. Falasarna on vain tunnin ajomatkan päässä hotellistamme, joten päätimme viettää viimeisen päivän länsirannikolla. Meillä kävi hieman huono tuuri, sillä tuuli oli tiistain jälkeen kääntynyt lännestä etelään ja rannalla oli pienoinen hiekkamyrsky. Tuuli niin lujaa, että hiekka tuntui neulanpistoilta iholla ja mahtavat aallot jäivät tällä kertaa näkemättä ja kokematta. Pienistä asioista on turha valittaa ja iltapäivä sujui leppoisasti välillä piikkihoitoa ottaen. Illalla teimme perinteisen virheen ja päätimme valita ruokapaikan umpimähkään pääkadun varrelta. Therion taverna ei ansaitse yhtään tähteä, sillä siellä kaikki oli ala-arvoista. Tällaiset ”ravintolat” pitäisi sijoittaa sellaiseen paikkaan mihin aurinko ei paista.
Kreetaa voi hyvällä omallatunnolla suositella. Tuuli tekee ilmastosta siedettävän ja edes 35 astetta ei tunnu pahalta. Useat hienot rannat ja pääsääntöisesti ystävällinen palvelu saa hyvälle mielelle. Jokainen hakee omalta lomaltaan omia elämyksiä, meille vuokra-auto ja vapaa kulku ovat välttämättömyys. Toiset löytävät lomansa loikoilemalla hotellin uima-altaalla ja höpöttämällä toisten suomalaisten kanssa. Uskomme, että Kreetalta jokainen lomailija löytää omansa.
päivä 1. Hotellimme sijaitsee Plataniaksen kylässä noin 300 metriä rannasta, joten oli luonnollista viettää ensimmäinen iltapäivä lähirannalla. Aallot löivät rantaan rytmikkäästi ja loma tuntui lomalta heti alkuun. Jostain syystä meiltä ei kerätty rantatuolivuokraa ja ajattelimme tämän tavan häipyneen kauaksi kaukaisuuteen. Myöhemmin kyllä saimme maksaa rantatuolivuokria, joten tämä taisi olla vuokraajan harha-askel. Illalla suunnistimme Old Village ravintolaan yläkylässä, jossa oli todella kaunis näköala alhaalle kaupunkiin. Valitettavasti näkymä oli ainut iloinen asia tässä ravintolassa, joten Old Village *, jossa yksi * tulee kauniista näköalasta. Täydellisen mousakan metsästys jatkuu edelleen.
päivä 2. Hyundai Getz on auto, jonka moottori hurisee. Huandai Getz on vuokraajan sanoja lainaten: ”you know, just a normal car, normal brakes, normal tires and normal steering wheel.” Tuon normaalimpaa autoa ei taida olla koko Kreetalla, joten ajattelimme että kiihtyvyys on myös normaalia. Ajamme National roadin viertä vanhaa valtaväylää kauniiden kylien halki kohti Vrisses kylää, jossa on maailman paras jogurtti. Kokeilkaa paikallista hunajaa ja jogurttia, ette tule pettymään. Iltapäivän vietämme Georgiopoliksen rannalla, jossa lähteistä pulppuavaa vettä sekoittuu rantaveteen. Lähdevesi on niin kylmää, että se kirpaisee jalkapohjia.
Ilta on varattu jalkapallolle: Espanja kohtaa Hollannin MM-kisojen loppuottelussa. Suuntaamme askeleemme kohti vanhaa kylää, jossa Dimitris pitää Horiatiko tavernaa. Pöytä, josta on vapaa näkökenttä otteluun, järjestyy vaivatta. Ruoka on maittavaa kreetalaista kotiruokaa, tunnelma välitön ja ottelu hieno. Kreetalainen vieraanvaraisuus näyttää parhaita puoliaan: viini talonpuolesta, laskulla ei kiirettä, talon väki liittyy seuraan ja kaikki tuntuvat olevan yhtä suurta perhettä. Horiatiko ****, Espanja – Hollanti 1 – 0.
päivä 3. Getz kohti Marathia, joka sijaitsee Suda lahden pohjukassa. Ranta on kreikkalaisten suosiossa ja todella mukava pieni idyllinen paikka. Luulimme olevamme ainoat suomalaiset, kunnes näimme ”hullut päivät” muovikassit ja kuulimme tutun kielen. Tuona päivänä tuulenvire oli kaukainen muisto, joten viilentävässä merivedessä tuli käytyä ahkeraan. Meriveden jälkeen tietenkin lisäsit aurinkorasvaa, jonka jälkeen menit meriveteen ja jonka jälkeen lisäsit aurinkorasvaa, mutta kyllä joskus on mukava vain olla lämpimässä tekemättä mitään. Vaimon mielestä loma alkoi tuntua lomalta, koska jalassa olivat Crocsit, niin kuin muillakin suomalaisilla turisteilla. Lisäksi illaksi ei oikein jaksanut meikata, koska oli lomalla. Oli siis normaalia lomatunnelmaa ja turhista hötkyilyistä luopumista, meikata ehtii kotonakin. Ilta Tartufo ravintolassa, jota tutut olivat suositelleet. Ravintolan ruoka todella maittavaa, mutta yleisilme liian steriili ja tarjoilijat liian kiireisiä. Tartufo ***, josta kaikki kolme *** maittavasta ruuasta.
päivä 4. Edellisellä lomareissulla ihastuimme länsirannikolla oleviin Falasarnan rantoihin. Ihan kuten Marathissa näiltä rannoilta ei onneksi löydy englantilaisia turisteja, jotka pilaisivat tökeröllä käytöksellään myös muiden lomailun, vaan lähinnä kreikkalaisia turisteja. Onneksemme tuulet olivat lännestä ja huikeat aallot löivät rantaan. Meressä pulikointi aallokossa on aivan toista kuin Vaasalandian aaltokoneessa. Täällä housut täyttyvät hiekasta ja muutamaan otteeseen aallot heittivät meidät rantaan asti. Illallisen söimme Horiatikon naapurissa, tavernassa nimeltä Roka***. *** on perussetti: ihan maukas kotiruoka ja palvelu asiallista.
päivä 5. Aikainen herätys aamulla ja meitä kutsui vienolla äänellään Imbrosin rotko. Halusimme nähdä Kreetan jylhiä maisemia, emmekä viettää vaellusta tuhannen muun turistin kanssa Samariassa. Kaiken kaikkiaan patikointi kesti noin 2 tuntia reippaalla kävelyvauhdilla, kengät kannattaa olla hyvät, sillä maasto on todella kivikkoista. Noin puolessa välissä on mainio vesipullojen täyttöpaikka ja ambulanssi. Ambulanssin virkaa hoitaa harmaan komea aasi, joka on varmasti paras kulkuväline tämmöiseen maastoon. Rotkon reitti on noin 7 kilometriä pitkä ja aina välillä perhoset pölähtävät kauniisti kulkijoiden ohitse. Reitti päättyy Komitadesin kylään, josta saat taksin takaisin omalle autollesi. Taksikyytiä varten kannattaa varata paljon käsivoimia tai ainakin vähintään nahkahanskat. Taksin virkaa toimittaa avolava Toyota, jonka lavalle on rakennettu istuimet ja alumiiniset kehikot. Käsivoimilla saat pidettyä itsesi kyydissä, sillä tämä taksikuski ei paljon höllää kurveissa, nahkahanskat auttavat saamaan pitävän otteen. Jos ehdit kaikelta pelkäämiseltä kyydissä katsella maisemia, niin ne ovat upeat. Retken jälkeen rempseää päälle ja illallinen Platanos*** ravintolassa, jossa kaikki toimi perinteisen hyvin. Asia ruoka ja asia palvelu.
päivä 6. Tätä päivää odotimme. Jokaisen ihmisen on edes kerran elämässään ajettava Kreetan vuoristojen yli etelärannikolle ja Elafoniksen rannoille. Paikka on sanoinkuvaamattoman kaunis. Turkoosi vesi, vitivalkoinen hiekka ja kirpeän kylmä vesi. Rannalla tuulee ja olo on kaikkea muuta kuin tukala. On neliökilometreittäin kahlattavaa vettä, johon on mukava välillä pulahtaa. Tätä paikkaa ei voi kylliksi kehua, sanat loppuvat. Käykää hyvät ihmiset täällä ja nauttikaa luonnon kauneudesta!
Saimme paikallisilta vinkin Stalos kylässä sijaitsevasta tavernasta, jota pitää yliopiston professori poikansa kanssa. Mathias **** taverna ansaitsee kehunsa. Mathiaksen vaimo kasvattaa kaiken tavernassa tarjottavan ruuan paitsi lihan asuntonsa takapihalla. Kävimme katsomassa kurkku-, tomaatti- ja oliiviviljelmiä terassilta ja saimme oppitunnin oliiviöljyn käytöstä. Meitä kädestä pitäen neuvottiin, kuinka vaaleaa kovakuorista leipää kuuluu syödä: aluksi noin desi oliiviöljyä leivälle, puristetaan ja lisätään toinen desi oliiviöljyä ja lopuksi kourallinen suolaa. Sitten leipää ääntä kohti ja kannattaa unohtaa terveydenhoitajan vinkit mahdollisesta nousevasta kolesterolista. Mahtava maku! Tavernaa voimme suositella lämpimästi ja kylässä näytti olevan myös muita mukavan näköisiä paikkoja.
päivä 7. Falasarna on vain tunnin ajomatkan päässä hotellistamme, joten päätimme viettää viimeisen päivän länsirannikolla. Meillä kävi hieman huono tuuri, sillä tuuli oli tiistain jälkeen kääntynyt lännestä etelään ja rannalla oli pienoinen hiekkamyrsky. Tuuli niin lujaa, että hiekka tuntui neulanpistoilta iholla ja mahtavat aallot jäivät tällä kertaa näkemättä ja kokematta. Pienistä asioista on turha valittaa ja iltapäivä sujui leppoisasti välillä piikkihoitoa ottaen. Illalla teimme perinteisen virheen ja päätimme valita ruokapaikan umpimähkään pääkadun varrelta. Therion taverna ei ansaitse yhtään tähteä, sillä siellä kaikki oli ala-arvoista. Tällaiset ”ravintolat” pitäisi sijoittaa sellaiseen paikkaan mihin aurinko ei paista.
Kreetaa voi hyvällä omallatunnolla suositella. Tuuli tekee ilmastosta siedettävän ja edes 35 astetta ei tunnu pahalta. Useat hienot rannat ja pääsääntöisesti ystävällinen palvelu saa hyvälle mielelle. Jokainen hakee omalta lomaltaan omia elämyksiä, meille vuokra-auto ja vapaa kulku ovat välttämättömyys. Toiset löytävät lomansa loikoilemalla hotellin uima-altaalla ja höpöttämällä toisten suomalaisten kanssa. Uskomme, että Kreetalta jokainen lomailija löytää omansa.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Nainen, vatvominen & mies
Mies ei voi aina ymmärtää naisen tarvetta vatvoa asioita. Anteeksi hyvät miehet, tarkoitan naisen jatkuvaa tarvetta vatvoa asioita. Naisen tarve keskustella ja pohtia valintoja vimmatusti on välillä ärsyttävää ja raskasta. Miksi asiat eivät voisi olla yksinkertaisia? Tapettien valinnassa on otettava huomioon muihin huoneisiin kantava jatkumo, siis värimaailma. Joskus tuntuu siltä, että makuuhuoneen tapettia valitessa on huomioitava yläkerran takimmaisen huoneen ovenkahvan patina. No, meillä on jatkumo, joka jatkuu niin kauas, ettei minun aivoillani sitä voi edes tavoittaa.
Parkkipaikan valinta on hankala paikka. Oletteko miehet huomanneet, että parkkipaikan valinta alkaa jo hyvissä ajoin ennen auton parkkiin laittamista? Meillä ainakin suu käy ja kädet heiluu, jotta edes tällä kertaa löytäisin vihdoin ja viimein sen oikean ruudun. Automarketin parkkipaikkaa kiertäessä ajat aina väärään ruutuun, koska viereinen olisi ollut parempi. Viereisessä on vähemmän vettä kuin meidän. Viereisessä on enemmän hiekoitussoraa kuin meidän. Viereinen on lähempänä pankkiautomaattia kuin meidän. Hyvät miehet, vieläkään en ole osannut parkkeerata autoamme oikeaan ruutuun, vaikka autolla olen ajanut jo yli 20 vuotta.
Mitenkäs saapuessanne ravintolaan? Oletko milloin viimeksi saanut valita pöydän? Minä yritin muutama kuukausi sitten. Saavuimme ravintolaan ja istuuduin pöytään, joka oli keskellä ravintolasalia. Pöytä oli tietenkin huono, koska se oli keskellä salia. Paljon parempia pöytiä löytyy ikkunoiden ja kulkukäytävien vierestä. Tuolla toisessa pöydässä on paljon puhtaampi liina kuin meidän pöydässä. Tuolla toisessa pöydässä on enemmän haarukoita kuin meidän pöydässä. Tuon toisen pöydän vieressä olevat verhot ovat kivemman näköiset, koska meidän pöydän vieressä ei ole verhoja lainkaan. Hihat palo ja illallinen oli pilalla. Tiuskaisin vaimolleni: ”Valitse sitten se pirun pöytä!” Hän valitsi pöydän, joka oli käytävän vieressä. Edellisellä kerralla, kun minä valitsin pöydän käytävän vierestä, paikka oli huono. Miksi? Syy oli tietenkin käytävää ramppaavat muut ravintolan asiakkaat, jotka häiritsivät ruokailua. Mainitsin hänelle asiasta, mutta nyt käytävän viereinen pöytä oli kuulemma hyvä, koska tästä näki muita ihmisiä, vieraita ja tuttuja.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Kreetalainen jääkahvi
Kesä tulee Suomeen jossakin vaiheessa kuitenkin, joten jääkahvin tarve lisääntyy jos ei vielä tänään, niin tulevaisuudessa. Tämän jääkahvin ohjeen saimme aidolta kreetalaisen kafeneion pitäjältä Rethymnonissa. Annos on tarkoitettu kahdelle hengelle.
1,5 dl vettä
2 rkl pikakahvia (paras mielestäni Nescafe kulta keskipaahto)
2 rkl sokeria
2 dl maitoa
jäitä
Sekoita sauvasekoittimella vesi ja pikakahvi, noin 1 minuutti, jotta kahvi on vaahtoavaa. Kaada kahvi pitkään lasiin, lisää sokeri, maito ja jääpalat. Uskomattoman virkistävä ja piristävä kahvijuoma on valmis.
1,5 dl vettä
2 rkl pikakahvia (paras mielestäni Nescafe kulta keskipaahto)
2 rkl sokeria
2 dl maitoa
jäitä
Sekoita sauvasekoittimella vesi ja pikakahvi, noin 1 minuutti, jotta kahvi on vaahtoavaa. Kaada kahvi pitkään lasiin, lisää sokeri, maito ja jääpalat. Uskomattoman virkistävä ja piristävä kahvijuoma on valmis.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Mies ja pettymys
Tuomas Vimma kirjoitti Gloria lehden kolumnissaan pettymyksestä. Hänen mukaan pettymys on aina odotusten ja todellisuuden erotus. Minun ja Tuomas Vimman pettymyksen ajatukset eroavat aika radikaalisti toisistaan. Tuomaksen mukaan hän oli pettynyt Alban tryffelien makuun, joita hän makusteli Italialaisessa ravintolassa risoton päällä. Herra Vimman pettymys kuuluu kategoriaan aristokraatit, minun puolestaan ovat enemmän ”ei niin korkealentoisia”.
Alaveteliläinen rekkakuski on saapunut kotiin myöhään lauantai-iltana ja seuraava pitkä reissu odottaa jo sunnuntai-iltapäivänä. Samainen rekkakuski tuntee takalistossaan kutinaa sunnuntaina, ennen kuin hän on lähdössä kahden viikon ajokeikalle Saksaan. ”Käynkö apteekissa vai enkö käy?” hän miettii mielessään. Lähtö tulee rekkakuskille nopeasti kuten niin monesti aiemmin ja apteekkireissu unohtuu. Odotus = josko se ei puhkea. Todellisuus = levähdyspaikka Saksassa autobahnilla, mieletön kutina ja suppo.
On ollut kiireinen viikko ja kaupassa käynti on jäänyt huonolle hoidolle. Tulet kotiin nälkäisenä ja jääkaapin perälle on jäänyt Atrian valmispizza. Tätä valmisruokien hengentuotetta ei edes poikasi ole syönyt, vaikka hän syö yleensä jääkaapista kaiken mikä ei kävele kaapista ulos. Ajattelet mielessäsi eineksen maistuvan makoisalta ennen kaupassa käyntiä, sillä kauppaan ei saa koskaan mennä nälkäisenä. Heität pizzan mikroon ja odotat vesi kielellä sen valmistumista. Olet niin nälkäinen ettet viitsi sijoittaa sitä pois paperilautaselta. Odotus =Atria on saanut aikaan tuotekehitystä jauheliha pizzojen maussa. Todellisuus = jauheliha ei maistu jauhelihalta (se maistuu kuin kumi, jota on pyöritelty takapihan kompostissa) ja koko illan kestävä närästys.
Eläkeikää lähestyvä maanviljelijä on tekemässä AIV-rehua pellollaan. Aamuruokailun, päiväkahvien ja iltapäiväkahvien jälkeen hän on saanut rehukasan tampattua traktorilla. Tähän mennessä ei ole tarvinnut käyttää omaa lihaksistoaan, vaan koneet ja mies ovat hoitaneet työn yhteistyössä. Seuraa kinkkisin vaihe: maanviljelijän pitäisi levittää muurahaishappoa, ammoniumformiaattia ja vettä sisältävä rehunsäilöntäliuos kastelukannulla rehuläjän päälle. Mies nostaa sormensa ja tarkistaa tuulen suunnan, odotusarvot jalkalihasten nopeudesta ovat korkealla. Hän muistaa vaimonsa kehunee joskus 60-luvulla sitä, kuinka korkealle hänen polvensa nousivat kylätietä juostessa käsi kädessä. Ylä- ja alaleuan tekohampaita tiukkaan puristaen hän syöksähtää kasan päälle ja alkaa levittää liuosta. Odotus = lihakset eivät kangistu vanhetessaan ja mies kykenee hoitamaan homman samalla ripeydellä kuin nuoruudessaan. Todellisuus = polvillaan keuhkon palasia rykien, housun polvet lehmän paskassa ja tekohampaat pellolla.
Myös meillä täällä maalla toteutuu sanonta: pettymys on aina odotusten ja todellisuuden erotus. Meidän pettymykset ja odotukset ovat onneksi maanläheisempiä kuin sen alueen sisäpuolella, missä siniset bussit käyvät kääntymässä. Onneksi.
Alaveteliläinen rekkakuski on saapunut kotiin myöhään lauantai-iltana ja seuraava pitkä reissu odottaa jo sunnuntai-iltapäivänä. Samainen rekkakuski tuntee takalistossaan kutinaa sunnuntaina, ennen kuin hän on lähdössä kahden viikon ajokeikalle Saksaan. ”Käynkö apteekissa vai enkö käy?” hän miettii mielessään. Lähtö tulee rekkakuskille nopeasti kuten niin monesti aiemmin ja apteekkireissu unohtuu. Odotus = josko se ei puhkea. Todellisuus = levähdyspaikka Saksassa autobahnilla, mieletön kutina ja suppo.
On ollut kiireinen viikko ja kaupassa käynti on jäänyt huonolle hoidolle. Tulet kotiin nälkäisenä ja jääkaapin perälle on jäänyt Atrian valmispizza. Tätä valmisruokien hengentuotetta ei edes poikasi ole syönyt, vaikka hän syö yleensä jääkaapista kaiken mikä ei kävele kaapista ulos. Ajattelet mielessäsi eineksen maistuvan makoisalta ennen kaupassa käyntiä, sillä kauppaan ei saa koskaan mennä nälkäisenä. Heität pizzan mikroon ja odotat vesi kielellä sen valmistumista. Olet niin nälkäinen ettet viitsi sijoittaa sitä pois paperilautaselta. Odotus =Atria on saanut aikaan tuotekehitystä jauheliha pizzojen maussa. Todellisuus = jauheliha ei maistu jauhelihalta (se maistuu kuin kumi, jota on pyöritelty takapihan kompostissa) ja koko illan kestävä närästys.
Eläkeikää lähestyvä maanviljelijä on tekemässä AIV-rehua pellollaan. Aamuruokailun, päiväkahvien ja iltapäiväkahvien jälkeen hän on saanut rehukasan tampattua traktorilla. Tähän mennessä ei ole tarvinnut käyttää omaa lihaksistoaan, vaan koneet ja mies ovat hoitaneet työn yhteistyössä. Seuraa kinkkisin vaihe: maanviljelijän pitäisi levittää muurahaishappoa, ammoniumformiaattia ja vettä sisältävä rehunsäilöntäliuos kastelukannulla rehuläjän päälle. Mies nostaa sormensa ja tarkistaa tuulen suunnan, odotusarvot jalkalihasten nopeudesta ovat korkealla. Hän muistaa vaimonsa kehunee joskus 60-luvulla sitä, kuinka korkealle hänen polvensa nousivat kylätietä juostessa käsi kädessä. Ylä- ja alaleuan tekohampaita tiukkaan puristaen hän syöksähtää kasan päälle ja alkaa levittää liuosta. Odotus = lihakset eivät kangistu vanhetessaan ja mies kykenee hoitamaan homman samalla ripeydellä kuin nuoruudessaan. Todellisuus = polvillaan keuhkon palasia rykien, housun polvet lehmän paskassa ja tekohampaat pellolla.
Myös meillä täällä maalla toteutuu sanonta: pettymys on aina odotusten ja todellisuuden erotus. Meidän pettymykset ja odotukset ovat onneksi maanläheisempiä kuin sen alueen sisäpuolella, missä siniset bussit käyvät kääntymässä. Onneksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
