Mies ja pettymys

Tuomas Vimma kirjoitti Gloria lehden kolumnissaan pettymyksestä. Hänen mukaan pettymys on aina odotusten ja todellisuuden erotus. Minun ja Tuomas Vimman pettymyksen ajatukset eroavat aika radikaalisti toisistaan. Tuomaksen mukaan hän oli pettynyt Alban tryffelien makuun, joita hän makusteli Italialaisessa ravintolassa risoton päällä. Herra Vimman pettymys kuuluu kategoriaan aristokraatit, minun puolestaan ovat enemmän ”ei niin korkealentoisia”.

Alaveteliläinen rekkakuski on saapunut kotiin myöhään lauantai-iltana ja seuraava pitkä reissu odottaa jo sunnuntai-iltapäivänä. Samainen rekkakuski tuntee takalistossaan kutinaa sunnuntaina, ennen kuin hän on lähdössä kahden viikon ajokeikalle Saksaan. ”Käynkö apteekissa vai enkö käy?” hän miettii mielessään. Lähtö tulee rekkakuskille nopeasti kuten niin monesti aiemmin ja apteekkireissu unohtuu. Odotus = josko se ei puhkea. Todellisuus = levähdyspaikka Saksassa autobahnilla, mieletön kutina ja suppo.

On ollut kiireinen viikko ja kaupassa käynti on jäänyt huonolle hoidolle. Tulet kotiin nälkäisenä ja jääkaapin perälle on jäänyt Atrian valmispizza. Tätä valmisruokien hengentuotetta ei edes poikasi ole syönyt, vaikka hän syö yleensä jääkaapista kaiken mikä ei kävele kaapista ulos. Ajattelet mielessäsi eineksen maistuvan makoisalta ennen kaupassa käyntiä, sillä kauppaan ei saa koskaan mennä nälkäisenä. Heität pizzan mikroon ja odotat vesi kielellä sen valmistumista. Olet niin nälkäinen ettet viitsi sijoittaa sitä pois paperilautaselta. Odotus =Atria on saanut aikaan tuotekehitystä jauheliha pizzojen maussa. Todellisuus = jauheliha ei maistu jauhelihalta (se maistuu kuin kumi, jota on pyöritelty takapihan kompostissa) ja koko illan kestävä närästys.

Eläkeikää lähestyvä maanviljelijä on tekemässä AIV-rehua pellollaan. Aamuruokailun, päiväkahvien ja iltapäiväkahvien jälkeen hän on saanut rehukasan tampattua traktorilla. Tähän mennessä ei ole tarvinnut käyttää omaa lihaksistoaan, vaan koneet ja mies ovat hoitaneet työn yhteistyössä. Seuraa kinkkisin vaihe: maanviljelijän pitäisi levittää muurahaishappoa, ammoniumformiaattia ja vettä sisältävä rehunsäilöntäliuos kastelukannulla rehuläjän päälle. Mies nostaa sormensa ja tarkistaa tuulen suunnan, odotusarvot jalkalihasten nopeudesta ovat korkealla. Hän muistaa vaimonsa kehunee joskus 60-luvulla sitä, kuinka korkealle hänen polvensa nousivat kylätietä juostessa käsi kädessä. Ylä- ja alaleuan tekohampaita tiukkaan puristaen hän syöksähtää kasan päälle ja alkaa levittää liuosta. Odotus = lihakset eivät kangistu vanhetessaan ja mies kykenee hoitamaan homman samalla ripeydellä kuin nuoruudessaan. Todellisuus = polvillaan keuhkon palasia rykien, housun polvet lehmän paskassa ja tekohampaat pellolla.

Myös meillä täällä maalla toteutuu sanonta: pettymys on aina odotusten ja todellisuuden erotus. Meidän pettymykset ja odotukset ovat onneksi maanläheisempiä kuin sen alueen sisäpuolella, missä siniset bussit käyvät kääntymässä. Onneksi.