ULTRAVOX – MIES, KITARA JA SYNA

Meitä oli ahtautunut minun lisäkseni 300 muuta Turun Caribia areenalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä katsomaan U2:n keikka Helsingin olympiastadionilla 52.000 muun kanssa, mutta tällä kertaa Ultravox vei voiton. Ultravox – Return to Eden 2 oli meille konemusan 80-lukulaisille niin iso tapahtuma, että kakkaa on vieläkin pikkuisen housuissa. Ennen konserttia seisoin pienellä korokkeella, jotta näkisin lavan paremmin. Katseeni kiersi ihmisissä, enkä voinut olla huomaamatta yleisön ikäjakaumaa. Mihin katosi 30 vuotta? Enkö olekaan niin nuorekkaan näköinen kuin kuvittelen olevani? Onko 80-luvusta todellakin jo niin kauan? Muistan elävästi, kuinka Junkalantiellä Kannuksessa omassa huoneessani Ultravox toi lohtua nuoren miehenalun elämään. Tuijottaessani tumman lilaa makuuhuoneeni seinää, Midge Ure sai aikaan sen, että elämä tuntui valoisammalta ja vanhempani siedettäviltä.

Midge Ure, Billie Currie, Chris Cross ja Warren Cann heittivät ikimuistoisen keikan, joka sai varmaan Junkalantien seinän muuttumaan valkoiseksi. Röyhelökaulukset olivat vaihtuneet pikkusiistiin pikkutakkiin, kalju kiilsi siinä kohtaa missä oli hiusten paikka ja miehet olivat mainiosti vanhentuneet. Mikään näistä edellä mainituista ei vaikuttanut siihen tosiasiaan, että äijät olivat freesissä iskussa. Ei vaivannut että Billie Currie oli jokaisen biisin jälkeen etusormi pystyssä. Ei vaivannut että Midge Ure heitti kitaraa lonkalle yhden tuhat kertaa. Eivät vaivanneet miesten maneerit, sillä keikka oli aivan loistava. Mr. X loi tunnelman, jossa jopa Kraftwerk jäi toiseksi, Visions in Blue jytäsi täysillä ja Vienna on yksinkertaisuudessaan yksi universaalin komeimmista biiseistä. Valot, äänet, 80-luku, miehet ja soundi olivat yhtä.

Musiikki on muistoja ja musiikkiin liittyviä tapahtumia. On mieletöntä nähdä teiniajan idolit 30 vuoden jälkeen livenä ja huomata, että Billie Currie on melkoinen showmies. Mies otti välillä esiin viulun ja päästeli viululla kuin konsanaan Konsta Jylhä tai Lauri Tähkän Johanna Koivu, etusormi pystyssä tietenkin. Hitit seurasivat toisiaan ja meno oli hillitöntä. Ultravox – Return to Eden 2 oli yksi parhaista musiikkikokemuksista koskaan. Mies, kitara ja syna eivät kuole koskaan.